Media

“Leila Saari oli kuningattarena juuri sellainen diiva kuin pitääkin, ja lopun epävarmuus ja hulluus tulivat esiin eläytyvästi.”

— Harri Kuusisaari, Rondo.fi

“Viimeisillään raskaana oleva Hilja Syrjämäki, (Leila Saari), piipahtaa Taiteilijan tykönä. Miten hieno romaanista tuttu pieni elämäntäysi kohtaus: töllin emäntä kuittaa, että hänen rintojaan ei maalata, koska ”ei mun rinnat seinillä roiku”..”

“Niin pääesiintyjät kuin pienempien roolienkin ihmiset ovat nappivalintoja. Tekijät ovat voineet luottaa siihen, että jokainen on osaava ammattilainen paikallaan.”

— Annmari Salmela, Helsingin Sanomat

“Leila Saaren Orasia laulaa kauniisti. Sopraanon korkeatkin äänet tulevat kirkkaina. Äänen laatu ei heikkene edes, kun hän laulaa lavalla selälleen maaten, mitä ihmettelen. Lavaliikehdintä täydentää roolisuoritusta.”

— Anjakaarina, ET-lehden blogi

In terms of singing, Leila Saari probably performed the best. She handled both the German recitatives and arias extremely well. The singer impressed with a well-developed character that had its own clear progression; she moved on stage independently and was quite convincing as an actress.

— Václav Becvar, Operajournal.cz

“Sopraanorooli on vaativa ja laulettavaa on paljon, mutta Saari selvisi loistavasti.”

— Kari Pitkänen, kultturitoimitus.fi

C. Gounod: O Dieu! Que des bijoux... Ah je ris!

from Faust (Marguerite)